Play date

Tänään oli aurinkoinen ja lämmin päivä, joten treffattiin porukalla leikkipuistossa play daten merkeissä. Tapasin A:n lisäksi kaksi muutakin au pairia, J:n ja A:n, jotka ovat kummatkin Saksasta kotoisin… Tarkoittanee sitä, että pääsen harjoittamaan ainakin kuullunymmärtämistä, ellen saksan puhumistakin. :) Mielessäni ehti tosin käydä, että mitä jos he alkavatkin keskustella keskenään pelkästään saksaksi, mutta niin ei käynyt, vaan suurimmaksi osaksi juttelimme englanniksi. On kuitenkin ihana kuulla saksalaisten tyttöjen kommunikoivan lasten kanssa omalla äidinkielellään… haikea kateus tuntuu pistona vatsassa.

Vaikka lapset ovat ihania, on helpottavaa saada hetkeksi istahtaa penkille ihan rauhassa jakamaan kokemuksia muiden tyttöjen kanssa sillä välin, kun lapset leikkivät keskenään. Varsinkin parina viimeisenä päivänä tytöt ovat toisinaan opettaneet minulle kärsivällisyyttä. Portaiden nouseminen yläkertaan hampaidenpesulle voi viedä uskomattoman kauan, mikäli ei halua keskeyttää portaiden konttaamista ja saada nuorempaa tyttöä pahastumaan, jolloin hän ei varmasti tee, mitä pyydän. Vanhemman kanssa taas on aika usein pitkiä suostuttelukeskusteluja sukkien laittamisesta jalkaan, sillä häntä lainatakseni: “The socks are my worst enemy.” :D

Kävin tänään taas rannalla… oli laskuveden aika, ja löysin Samsung-puhelimen kivien välistä. Vein sen hengenpelastajien koppiin, vaikka aika kelvottomalta se näytti pyörittyään suolaisessa merivedessä kovia kallioita vasten. :D

Minulla on nyt myös valokuvia näyttää! Nämä tosin ovat tiistailta, jolloin meri oli levottomin, mitä olen tähän mennessä nähnyt. Tapasin erään vanhan irlantilaismiehen, joka tuli juttelemaan, kun näki minun valokuvaavan. Hän sanoi työskennelleensä joskus kalastajana ja kertoi, että kalastajat kutsuvat näitä isoja aaltoja valkoisiksi hevosiksi, white horses. Hän kertoi, että aallot olivat niin isoja, koska tuuli puhalsi idästä, meren suunnalta. (Enkä valehtele – meren kuohunan saattoi kuulla lähes kotiovelleni asti tuona iltana. Huonot kuvat vain eivät näytä todellisuutta tai tee sen kauneudelle oikeutta.) Juttelimme aika pitkään niitä näitä, vaikka varmaan puolet ajasta kului siihen, kun hän joutui lausumaan minulle sanoja uudestaan ja uudestaan.

En ole tyytyväinen kuvien laatuun. En osaa näköjään vieläkään säätää aukkoa, ISOa enkä valotusaikaa kunnolla, ja lisäksi ilma oli hyvin kostea ja utuinen, joten… no, ehkä näistä jonkin käsityksen saa paikasta, jossa nyt elän.